elokuuta 15, 2013

86# Even heroes have the right to bleed

En tiedä miten tän nyt alottaisi, lopettaisi tai edes kirjoittaisi, sillä tää on oikeasti vaikea aihe, mutta yritän parhaani. Tässä on varmasti aukkoja ja jos tiedät varmasti miten päin asiat on niin saa tulla korjaamaan asian.
 Nyt on tullut kaksi vuotta täyteen siitä kun nuori 27-vuotias kanadalainen NHL-pelaaja Rick Rypien löydettiin kotoaan kuolleena vuonna 2011. Kuoleman syyksi kerrottiin itsemurha.
Rypien oli kamppaillut 10 vuotta masennuksen kanssa ja asiaa varjosti vielä tyttöystävän kuolema A-juniori iässä. Masennus ei tullut ilmeisesti selville ennen 2008 harjoitusleiriä. Miten positiivisesta hymyilevästä voi todella päätellä kaiken tämän?
Rick Rypienin hyvä ystävä Kevin Bieksa , joka pelasi samassa joukkueessa Rypienin kanssa oli ensimmäinen joka puuttui masennukseen. Kevin oli ottanut Rypienin asumaan perheensä kanssa. Mutta jossain vaiheessa Rypien muutti omaan asuntoonsa.
Rick oli peleistä jonkun verran pois henkilökohtaisista syistä. Ja istui enemmän jäähyminuutteja kuin pelasi NHL-pelejä yhteensä. Rickin pelityyli oli koko uran läpi agressiivinen. Siksi hän istui väkivaltaisuudesta paljon minuutteja tapeltuaan. Hurjinta oli se että Rick haastoi tappeluun itseään paljon pidemmän ja painavemman pelaajan.
Rick Rypienin oma tarina on koskettanut montaa ihmistä. Tämä on pelastanut ihmisten henkiä omin sanojensa mukaan. Ihmiset ovat ottaneet jopa tatuointeja kunnioittaakseen Rik Rypienin muistoa.
''It just hit me that tomorrow will have been two years without Rick Rypien. I’m not a Canucks fan by any means, but it doesn’t make it hurt any less that we lost such a fighter. And the way he left us doesn’t make him any less strong. You played through so much and you battled all the way to the very end. Two years without you Rick and we still smile at the memories of you lighting up the ice. Two years have gone, but you haven’t left us. I know you’re up there in hockey heaven with Luc watching your boys playing and tearing up the ice, chirping Kevin, and watching as Luc catches Burrow’s arrows. Knowing that you’re finally safe and happy takes away some of the sting. I hope you’re enjoying the smooth, endless ice up there and taking on an opponent worthy of a good scrap: it’s what you loved the most. 
It may sound absurd but don't be naive
Even heroes have the right to bleed
I may be disturbed but won't you concede
Even heroes have the right to dream?
And it's not easy to be me



Rick Rypien sinua ei koskaan tulla unohtamaan aina muistoissamme ja mielissämme.
Rest In Peace
Rick Rypien
Toukokuu 16, 1984-Elokuu 15, 2011

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Ei sanavahvistusta. Ja muistathan kommentoida asiallisesti ;)?