Never let them take the light behind your eyes

Nyt taas pitkästä aikaa olen motivoitunut tähänkin hommaan. Syy siihen taas etten ole kirjotellut on yksinkertaisesti se että ei ole ollut minkään laista motivaation poikastakaan, tai edes aikaa. Niin paljon ollu mukamas kaikkea, mutta nyt lähtee taas uudestaan homma käyntiin.

Koulun joulujuhlat oli tänään. Ne meni itseasiassa aika hyvin, saatiin ääni ilmesesti kuulumaan edes jonkun verran katsomaan, kun laulettiin 'Walking in the air', jonka olin kauheella kiireellä opetellu parissa päivässä ja nyt tuntuu et muistaisin sen koko loppu elämäni.

Ja nyt alkaakin jo kaikki mahdolliset jouluvalmistelut you know, leivotaan pipareita tms. ja kaikkee muuta turhaa ja hauskaa. Onneks tälle kaikelle on sentään aikaa koska nyt on 'treenitauko', koska seuraavat treenit melkeen viikon päästä. Eli vähän rauhaa. Mutta sitä ei kyllä kamalan kauan kestä, sillä 4.1 on turnaus en edes muista et missä, mutta sillon siis palataan tositoimiin.

-Elisa

Lahjoitin sinulle särkyneen sielun sä otit mun rakkauden vastaan nyt enää kuulen sun äänesi unien takaa ja taistelen harhoja vastaan

Viime  viikol kaikki on menny nyt aika vaikeesti. Koulukuvat tuli, mutta ne meni opettajan huoneeseen, siit setistä puuttuu kuvia eikä laskua missään sekä oon ainut ketä on saanut edes mitään kuvia. Koulussa muutenkaan kamalan hehkeesti mee, koska motivaatio niin lopussa kaikkeen ihan kokonaan. Jopa treenaamiseen. Ja mikään ei toimi, misssään ja muutenki tosi stressaantunu olo koko ajan. Eikä meinaa saada mitään tehtyä, ollenkaan.

Perjantaiki menny kokonaan pilalle, koska kun olin pakkaamassa kamoja ja hätistelemässä marsuja matkakoppaan huomaan ettei toinen marsu hievahdakkaan. Pienellä kontaktilla varmistin että se oli ohi. Toinen kolmesta marsusta on taas kuollut. Ensin sitä ei meinannu uskoo, sillä tää syksy/alkutalvi alkaa muistuttaa taas viime vuotta. Eli vähän niinku rupien raapimista auki. Mutta silti pakko nyt jatkaa vaa eteen päin, vaikka tuntuukin siltä etten olis enää elossa.

-Elisa

/Ja toi ennen ja jälkeen kuvat meidän koirasta korostaa sitä miten se on lihonu sen jälkeen ku hänet tuotiin sielt Virosta. Vanhempi kuva on otettu viime joulun aikoihin.

I’m trapped here in this nightmare and there’s no end in sight

On täst viime postauksesta taas aikaa aika paljon. No, mutta siihen on ihan omat syynsä. Yks syy on se että mun tietokone oli korjauksessa, koska siitä oli vaihdettava puhallin tai jottai sellasta. Sillä tää piti ihan järkyttävää ääntä kun tätä käytti. Toinen syy on se että taas tullut käytyä hautajaisissa. Isän täti  kuoli ja oltiin viime kuun lopulla Helsingissä hautajaisissa. Joten on käsitelty paljon asiota. 

Ja lisää tulee vaan. Sillä rippikoulu. Eka tapaaminen olikse 27.11 (kai?). Ja pääsin mun viimeseen vaihtoehtoon joka on jossai saaressa ja sen saaren pinta-ala on 0.04km2 sekä korkein kohta hurjat 10m. Eli eristyksiin olen pääsemässä.

Leirin ajan kohta taas osuu täydellisesti 30.6-7.7 ja provinssi rock taas 27-28.6 jonne varmaan menen kunhan vaan pääesiintyjät julkastaan. Koska aattelin jos se tois lohdutusta siihen pettymykseen minkä koin tässä kuussa 6. päivä. Sillä Avenged Sevenfold tuli suomeen ja minä mädännyin kotona. Mutta auki on se ketä mun kans sinne sit lähtis, koska kukaan mun kavereista ei kuuntele samaa musiikkii kun minä. Joten ongelmia on.

-Elisa

älä jätä mua, älä tee virhettä jos teet, mä tuun vahtii sun jokaista liikettä

Mulla on menossa aivan järkyttävä hiuskriisi. Mun hiukset on pielessä joka tavalla; pituus iha random(no se ei nyt nii kamalaa ole), väri järkyttävä, otsahiukset järkyttävät ja toi sivusiilin fossiili on järkyttävä. Niimpä yritän kasvattaa sitä pois, sen jälkee enää väri, jollen en voi tehdä mitään. Paitsi raitoja vois värjätä, mutta minkä väriset raidat näihin hiuksiin muka sopis..? 

Onneks tän pieni muotosen kriisin keskelle on tuotu helpotusta, sillä että oon kerrankin löytänyt pipon mitä kehtaan käyttää julkisestikkin. Ja kaiken päälle makso vain 8.90e. 

Kaiken päälle meillä on koulussa täitä, joten äidiltä kävi käsky niin että pipo päässä tai hihassa. Vielä en oo kokeillu opettajien hermoja sillä et pitäisin pipoa luokassa. Koska meijän koulussa opettajat alkaa oikeesti kiehumaan iha saamaristi siitä jos on lakkeja sisätiloissa.

-Elisa