Tänään on tullut oikeen kunnon puhelu ja tekstiviesti pommitukset mulle kesken koulun mun siskoltani jolla oli tärkeää asiaa. Lopulta ruokailun jälkeen käytävässä sain soitettua rauhassa ilman et olis opettajat nalkuttamassa puhelimista. Asia oli todellakin tärkeää. Sillä mun siskollani oli ollut sossu tapaaminen missä oli ollu molemmat meijän vanhemmat ja tietenki se itse. Ja sossut aatteli et empulle olis parasta et se laitettais lastenkotiin kunnes se on 18v. Ja mitä tyrmistyttävintä, äiti kannatti sitä ideaa. Onneks iskä vastusti sitä, joten asia ei oo vielä varmaa. Kyseisessä puhelussa oli paljon muutakin. Emppu vaan sano et sen kyl näkee et mulla ei ole ihan kaikki nyt hyvin. Ja et se on jutellu iskän kans paljon siitä, kai. Ja et jos menisin puhuu meijän terkkarille, et saisin apuu. Koska se haluu ettei mulle käy samoin ku sille, masennu pahasti tms. Itse asias ymmärrän sen, jos se nyt on ihan noin läpinäkyvää. Ja itekki toivoisin et voisin oikeesti olla niinku ennenki, ei ahdistuneisuutta, ei niit raivokohtauksii kesken tuntien ja keskittymis vaikeuksia. Koska toivon et pääsen elämäs eteen päin ilman mitää extra mutkia, mutta niitä onjo näkyvissä.
-Elisa
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Ei sanavahvistusta. Ja muistathan kommentoida asiallisesti ;)?