Never let them take the light behind your eyes

Nyt taas pitkästä aikaa olen motivoitunut tähänkin hommaan. Syy siihen taas etten ole kirjotellut on yksinkertaisesti se että ei ole ollut minkään laista motivaation poikastakaan, tai edes aikaa. Niin paljon ollu mukamas kaikkea, mutta nyt lähtee taas uudestaan homma käyntiin.

Koulun joulujuhlat oli tänään. Ne meni itseasiassa aika hyvin, saatiin ääni ilmesesti kuulumaan edes jonkun verran katsomaan, kun laulettiin 'Walking in the air', jonka olin kauheella kiireellä opetellu parissa päivässä ja nyt tuntuu et muistaisin sen koko loppu elämäni.

Ja nyt alkaakin jo kaikki mahdolliset jouluvalmistelut you know, leivotaan pipareita tms. ja kaikkee muuta turhaa ja hauskaa. Onneks tälle kaikelle on sentään aikaa koska nyt on 'treenitauko', koska seuraavat treenit melkeen viikon päästä. Eli vähän rauhaa. Mutta sitä ei kyllä kamalan kauan kestä, sillä 4.1 on turnaus en edes muista et missä, mutta sillon siis palataan tositoimiin.

-Elisa

Lahjoitin sinulle särkyneen sielun sä otit mun rakkauden vastaan nyt enää kuulen sun äänesi unien takaa ja taistelen harhoja vastaan

Viime  viikol kaikki on menny nyt aika vaikeesti. Koulukuvat tuli, mutta ne meni opettajan huoneeseen, siit setistä puuttuu kuvia eikä laskua missään sekä oon ainut ketä on saanut edes mitään kuvia. Koulussa muutenkaan kamalan hehkeesti mee, koska motivaatio niin lopussa kaikkeen ihan kokonaan. Jopa treenaamiseen. Ja mikään ei toimi, misssään ja muutenki tosi stressaantunu olo koko ajan. Eikä meinaa saada mitään tehtyä, ollenkaan.

Perjantaiki menny kokonaan pilalle, koska kun olin pakkaamassa kamoja ja hätistelemässä marsuja matkakoppaan huomaan ettei toinen marsu hievahdakkaan. Pienellä kontaktilla varmistin että se oli ohi. Toinen kolmesta marsusta on taas kuollut. Ensin sitä ei meinannu uskoo, sillä tää syksy/alkutalvi alkaa muistuttaa taas viime vuotta. Eli vähän niinku rupien raapimista auki. Mutta silti pakko nyt jatkaa vaa eteen päin, vaikka tuntuukin siltä etten olis enää elossa.

-Elisa

/Ja toi ennen ja jälkeen kuvat meidän koirasta korostaa sitä miten se on lihonu sen jälkeen ku hänet tuotiin sielt Virosta. Vanhempi kuva on otettu viime joulun aikoihin.

I’m trapped here in this nightmare and there’s no end in sight

On täst viime postauksesta taas aikaa aika paljon. No, mutta siihen on ihan omat syynsä. Yks syy on se että mun tietokone oli korjauksessa, koska siitä oli vaihdettava puhallin tai jottai sellasta. Sillä tää piti ihan järkyttävää ääntä kun tätä käytti. Toinen syy on se että taas tullut käytyä hautajaisissa. Isän täti  kuoli ja oltiin viime kuun lopulla Helsingissä hautajaisissa. Joten on käsitelty paljon asiota. 

Ja lisää tulee vaan. Sillä rippikoulu. Eka tapaaminen olikse 27.11 (kai?). Ja pääsin mun viimeseen vaihtoehtoon joka on jossai saaressa ja sen saaren pinta-ala on 0.04km2 sekä korkein kohta hurjat 10m. Eli eristyksiin olen pääsemässä.

Leirin ajan kohta taas osuu täydellisesti 30.6-7.7 ja provinssi rock taas 27-28.6 jonne varmaan menen kunhan vaan pääesiintyjät julkastaan. Koska aattelin jos se tois lohdutusta siihen pettymykseen minkä koin tässä kuussa 6. päivä. Sillä Avenged Sevenfold tuli suomeen ja minä mädännyin kotona. Mutta auki on se ketä mun kans sinne sit lähtis, koska kukaan mun kavereista ei kuuntele samaa musiikkii kun minä. Joten ongelmia on.

-Elisa

älä jätä mua, älä tee virhettä jos teet, mä tuun vahtii sun jokaista liikettä

Mulla on menossa aivan järkyttävä hiuskriisi. Mun hiukset on pielessä joka tavalla; pituus iha random(no se ei nyt nii kamalaa ole), väri järkyttävä, otsahiukset järkyttävät ja toi sivusiilin fossiili on järkyttävä. Niimpä yritän kasvattaa sitä pois, sen jälkee enää väri, jollen en voi tehdä mitään. Paitsi raitoja vois värjätä, mutta minkä väriset raidat näihin hiuksiin muka sopis..? 

Onneks tän pieni muotosen kriisin keskelle on tuotu helpotusta, sillä että oon kerrankin löytänyt pipon mitä kehtaan käyttää julkisestikkin. Ja kaiken päälle makso vain 8.90e. 

Kaiken päälle meillä on koulussa täitä, joten äidiltä kävi käsky niin että pipo päässä tai hihassa. Vielä en oo kokeillu opettajien hermoja sillä et pitäisin pipoa luokassa. Koska meijän koulussa opettajat alkaa oikeesti kiehumaan iha saamaristi siitä jos on lakkeja sisätiloissa.

-Elisa

We keep writing, talking and planning, but everything's changing

Viime viikonloppuna alko sitten vihdoin ja viimein sarjapelit. Vastustajissa heti 96-syntyneitä ja meillä on yki 98 ja loput 99-02 syntyneitä joten oliko tasaista? No olise aina välillä eikä loppujen lopuks millää murska numeroilla hävitty. Eniten otti päähän vaan se miten rumasti ne pelas. Rikko koko ajan jotain pelaajaa. No, kyllä molemmat joukkueet istu jäähy boksissa aika isoja minuutteja... Ite otin koko pelin ensimmäisen minuutin sisään heti jäähyn.

Muuten viikonloppu suju ihan jees. Samoin alku viikko koetta lukuun ottamatta. Sain nimittäin 6½ maantiedon kokeesta ja joudun uusimaan joitain kysymyksiä myöhemmin tukitunnilla.

Niin ja tiistaina mun piti todella saada itseni hilattua terkkarille ton selän takia, muttaa... Enpä ole vieläkään siellä käynyt. Keksin ittelleni aina jotain hienoja teko syitä ettei sinne tarttis mennä. Hyvä minä...

-Elisa

Ps. Jätän numerot nyt tästä lähin pois postauksista, koska lähen varmaan poistamaan osaa postauksista ;)

88# The stars in the night, they lend me their light To bring me closer to heaven with you

Viikkoihin ei ole nähty toimitaa tässä blogissa muuta kuin ulkoasun kanssa, joka varmaan muuttuu taas piaan aika varmasti.

Koulut ja treenit on vienyt suurimman osan mun ajastani, joten ei vaan ole löytynyt aikaa tälle harrastukselle, mutta tuntuu taas hyvältä alottaa bloggaamaan hetken tauon jälkeen.

Oltiin seiskaluokan kanssa maanantaina heurekassa. Alkuun epäilykset oli suuret varsinkin bussimatkoja ajatellessa, mutta saatiinhanse takapenkki lopulta vallattua meille. 

Body Worlds-näyttely kiinnosti tosi montaa. Olihan se kiinnostava mutta ottihan se päähän kun olis halunnu ottaa kuvii sieltä mutta ei sitten. Näyttelyssä oli siis kyse siitä että näytillä oli aitoja ihmisruumiiita esillä. Ja sitten oli kaikkea muutakin mahdollista;sikiöitä,luita,keuhkoja ja niin edelleen. Olisini tte halunnu jotai selästä tietää enemmän mutten loppujen lopuks saanu melkeen mitään muuta irti, kun että selkäreuma on yleinen sairaus nuorilla miehillä.Siihen se jäi.

Perus näyttelyt siellä esillä niin kuin aina. Tein muuten sellasen jännän testin niin ainaki sen koneen mukaan 78 ihmistä on kasvon alueilta korvista hiuksiin samallaisia kuin minä.

Kyllähä toi päivä oli paljon kivempi kuin mikään mun lukkari päivä. 

-Elisa

//Ja levyhyllyyn täydennystä Avenged Sevenfold:in uusimmasta Hail To The King-albumsita :)

87# Päänsärkyä ja stressiä

Viimenen viikko on menny tosi nopeesti ja joka päivä mun on pitänyt ryhdistäytyä ja postata.. Nyt lauantaina-sunnuntaina jaksan tehdä sen.

Mitä oon tehnyt? Oon ollut ensin koulussa,koulussa,koulussa, treeneissä taas vähän koulussa ja pikkusen treeneissä. Koska mun aika taulu on tosi tiukka tällä hetkellä millekkään ylimääräselle ei ole aikaa. Ja en viitti postailla siitä miten istuskelen koulun penkissä tai siitä miten raahailen varusteita hallilla. Joten en postaile niistä, vaan sillonkun teen jotain oikeasti.

 Esim. tällä viikolla olin kiertämässä vähän Turkua sellasella kävelykierroksella kameran kanssa, mutta loppujen lopuksi paljon mitään kuvattavaa keksinyt, taino jos keksin niin oli sellainen mukava valaistus, jossa oli ihan turha ottaa kuvia. 

-Elisa

PS.Vapaa-ajalle ei ole muutenkaan riittänyt aikaa sillä olen pitänyt vähän Teen Wolf maratonia.

86# Even heroes have the right to bleed

En tiedä miten tän nyt alottaisi, lopettaisi tai edes kirjoittaisi, sillä tää on oikeasti vaikea aihe, mutta yritän parhaani. Tässä on varmasti aukkoja ja jos tiedät varmasti miten päin asiat on niin saa tulla korjaamaan asian.

 Nyt on tullut kaksi vuotta täyteen siitä kun nuori 27-vuotias kanadalainen NHL-pelaaja Rick Rypien löydettiin kotoaan kuolleena vuonna 2011. Kuoleman syyksi kerrottiin itsemurha.

Rypien oli kamppaillut 10 vuotta masennuksen kanssa ja asiaa varjosti vielä tyttöystävän kuolema A-juniori iässä. Masennus ei tullut ilmeisesti selville ennen 2008 harjoitusleiriä. Miten positiivisesta hymyilevästä voi todella päätellä kaiken tämän?

Rick Rypienin hyvä ystävä Kevin Bieksa , joka pelasi samassa joukkueessa Rypienin kanssa oli ensimmäinen joka puuttui masennukseen. Kevin oli ottanut Rypienin asumaan perheensä kanssa. Mutta jossain vaiheessa Rypien muutti omaan asuntoonsa.

Rick oli peleistä jonkun verran pois henkilökohtaisista syistä. Ja istui enemmän jäähyminuutteja kuin pelasi NHL-pelejä yhteensä. Rickin pelityyli oli koko uran läpi agressiivinen. Siksi hän istui väkivaltaisuudesta paljon minuutteja tapeltuaan. Hurjinta oli se että Rick haastoi tappeluun itseään paljon pidemmän ja painavemman pelaajan.

Rick Rypienin oma tarina on koskettanut montaa ihmistä. Tämä on pelastanut ihmisten henkiä omin sanojensa mukaan. Ihmiset ovat ottaneet jopa tatuointeja kunnioittaakseen Rik Rypienin muistoa.

''It just hit me that tomorrow will have been two years without Rick Rypien. I’m not a Canucks fan by any means, but it doesn’t make it hurt any less that we lost such a fighter. And the way he left us doesn’t make him any less strong. You played through so much and you battled all the way to the very end. Two years without you Rick and we still smile at the memories of you lighting up the ice. Two years have gone, but you haven’t left us. I know you’re up there in hockey heaven with Luc watching your boys playing and tearing up the ice, chirping Kevin, and watching as Luc catches Burrow’s arrows. Knowing that you’re finally safe and happy takes away some of the sting. I hope you’re enjoying the smooth, endless ice up there and taking on an opponent worthy of a good scrap: it’s what you loved the most. 

Take care of Jordan. He’s a newbie up there, but I know you’ll help him fit right in.

Rest In Peace

Rick Rypien

May 16, 1984-August 15, 2011'' 

It may sound absurd but don't be naive

Even heroes have the right to bleed

I may be disturbed but won't you concede

Even heroes have the right to dream?
And it's not easy to be me

Rick Rypien sinua ei koskaan tulla unohtamaan aina muistoissamme ja mielissämme.

Rest In Peace

Rick Rypien

Toukokuu 16, 1984-Elokuu 15, 2011

85# >8DD

Tänään mun elämän laatu parantuu :)

84# Helvetin portit aukeavat

Eka koulupäivä on nyt takana päin. Eilen oltiin jukuparkissa ja siellä tosissaan aloin pikku hiljaa minne tosiaan seuraavana päivänä pitäs mennä. Vielä aamullakaan bussissa en meinannu käsittää sitä että tosissaan olisin menossa kouluun. Sitten vielä kun tunnit oli ohi en tahdo ymmärtää et joudun nyt kulkee tonne joka hemmetin arkipäivä. Tosin maanantaisin koulu alkaa vast 10.30 joten se ei haittaa. Ja keskiviikkosinpääsen ruokailusta. Muuten päivät on tosi pitkiä. Saa nyt nähdä että miten jaksaa ilman hermoromahduksia.

Oon ajatellu et jos lopettais kokonaan tukioppilaana, koska tällä hetkellä on niin paljon kaikkea meneillään ettei sille välttämättä jää niin paljon aikaa tai hermoja. Kattoo nyt miten syky alkaa ja päätetään sitten.

Piti mun kouluun kamerakin mukaan ottaa mutta arvatkaa muistinko?

-Elisa

83# A murderer walks your streets tonight

Asuttuani koko viikonlopun perjantaista lähtien jäähallilla ei ole aikaa ole ollut edes mietti bloggeria. Viikonloppu meni summer cup-turnauksen parissa. Kun nyt pelataan nuorella joukkueella c sarjassa se on raskasta. Sekä parhaimmillaan yhdessä joukkueessa oli mua 5 vuotta vanhempia pelaamasaa, mikä on tosi paljon. Kertaakaan ei voitettu ja kerran tasan.  Ja sunnuntaina 12 tuntia putkeen siellä, sillä aamulla 07.15 aamulla paikalla ja aina seittämään asti illalla finaali pelejä.

Nyt selkäkivuissa palaaan jäähallilta Turkkiin :D

Paras kohta koko reissussa oli varmaan kun siskon kanssa opetettiin suomeksi kirosanoja paikalliselle tarjoilijalle. Kirosanojen lomassa opetettiin pari lausettakin. Lopuksi kerrottiin mitä mikäkin tarkoittaa, mutta se tuskin ymmärsi puoliakaan. Mutta iloisena tää tarjoilia huuteli helvetti mun ja mun siskon perään kun poistuttin ravintolasta. Eipä tullu edes mieleen kulkea sen ravintolan ohi koko loman aikana enää sen jälkeen.

Meillä oli hotellilla all in clusive-paketti juttu (en ole varma kirjotinko oikein). Eli hotellilla aamiainen,päivällinen sekä iltapala ja yö keitto kuului hintaan. Sekä allas baarista sai hakea juomia niin paljon kuin vaan haluaa. Ja tiettynä aikana sai hakea pannukakkuja ja jäätelöitä. Jos sinulla oli oikea ranneke ranteessa kiinni kaikki tämä oli mahdollista. 

Vaikka olikin tää mahdollisuus syötiin kolmeen otteeseen ulkona poissa hotellilta, koska kylläne ruuat alko kyllästyttää kun söi samoja koko ajan. 

-Elisa

Ps. Tietokoneeni on tällä hetkellä mukava lagi paska, joten kuvien muokkaamisesta ei oikeen tullut mitään, niin kuin mistään muustakkaan. Yritän korjata asiaa huomenna.